70-vuotishistoriikki 1919 - 1989

Julkaistu: 16.03.2009 - 21:02 - Hannu

 

Sisältö



Puheenjohtajan tervehdys

Sinulla on kädessäsi 70-vuotisjuhlavuoden merkeissä Lappeen Riennon toiminnasta julkaistu kertomus, jonka on laatinut toimikunta puheenjohtajanaan Aarre Turunen ja jäseninä Väinö Korpela, Vilho Lensu ja Airi Somerkoski.

Toimikunta on pyrkinyt valaisemaan seuran toimintaa kuvien kertomana. Tarkkaa asiatietoihin perustuvaa kertomusta haittaa sodan melskeissä 1944 tuhoutunut arkisto. Toivomme lukijan viihtyvän hetken pelkistetyn kuvakertomuksen parissa.

Urheiluseuran toiminta on aina perustunut vapaaehtoiseen ja pyyteettömään talkoohenkeen. Useihin satoihin nouseva joukko on tätä seuraa pitänyt pystyssä ja vienyt eteenpäin.

Seuran laajassa toimintakentässä ovat olleet mukana sekä miehet että naiset. 1920-luvulla seuran johtokunnasta oli puolet naisia, tasa-arvo ei ole Lappeen Riennossa uusi asia. Unohtuiko ko. asia seuran edelliseltä vuosikokoukselta, kun nykyisessä johtokunnassa on vain yksi naisedustaja.

Seuramme viisitoista kyläosastoa toimivat laajan Lappeenrannan (Lappeen) kyläkeskuksissa. Yhteistyö osastojen kesken on moitteetonta. Ei ole väliä, missä ja millaista toimintaa tapahtuu seuratyössä, vapaaehtoisia löytyy aina. Oivina esimerkkeinä ovat monet SM-tason kilpailut, suunnistuksen juhlakisa S-44, Rinkelirastit sekä juhlavuonna juostava 41. Jukolan viesti JoKun kanssa.

Urheiluseurojen talous on ollut aina "nippa-nappa". Jäsenmaksuilla ja tavanomaisilla kilpailupaikoilla tapahtuvilla palveluilla (kahvi, makkara, limsa ym.) saadut varat on käytetty "kädestä — suuhun" menetelmällä. Kaluston investointeihin jää varoja niukasti.

Kansan käsi on kuitenkin ollut karttuisa. Monista suurista keräystapahtumista mainittakoon 50-luvun koko Lappeen kunnan alueen käsittävät ns. tukkital-koot. Talkoot onnistuivat erinomaisesti. Toiminta oli taas helpompaa jonkun aikaa. Suurista talkoiden organisoinneista vastasi silloinen seuran monitoimimies Tapani Haikala.

1970-luvun loppupuolella muutamien "perusrientolaisten" joukossa virisi keskustelu perustaa yhdistys Lappeen Riennon taloudellisen toiminnan tukemiseksi. Jahkailuista siirryttiin tekoihin. Vuonna 1978 perustettiin Lappeen Riennon Tuki ry. Yhdistyksen toimenkuva esiintyy tyhjentävästi sen nimessä.

Tuki ry on ollut koko toimintansa ajan tukevissa käsissä ja tulosta on syntynyt. Tuloksesta on seuramme saanut merkittävän tuen, jota ilman emme olisi pystyneet nykyisen laajuiseen toimintaan. Tuki ry:n hallitusta johtaa 50-luvun yhdistetyn hiihdon mies Erkki Lyijynen. Hallituksen muina jäseninä ovat Pertti Sipiläinen, Samuli Kauranen, Aaro Petman, Hannu Kotonen ja Pauli Pulli, vankkaa urheiluväkeä ja tulokset näkyvät.

Suomessa on useita vanhoja maineikkaita urheiluseuroja mahtavine saavutuksineen valtakunnallisesti sekä kansainvälisesti. Emme halua kuitenkaan millään tavoin väheksyä vuosikymmeniä kestänyttä toimintaamme. Olemme ylpeitä, että Lappeen Riennon toiminta on saanut potkua. Vuosikausia kestävää lamaa ei historiastamme löydy.

Lappeen   Riennon   tulevaisuus   näyttää hyvältä. Miksei se myös olisi sitä. Seuralla on suuri joukko urheilevia poikia ja tyttöjä, nuorukaisia ja neitosia sekä ripeät huolto- ja valmennusjoukot. Näillä mahtavilla eväillä Lappeen Riento rientää eteenpäin vielä vuosikymmeniä.

Eero Sairanen

seuran puheenjohtaja

 

Lappeen Riento 70-vuotta 

Lappeen Riennon toimintaan sisältyy useita en vaiheita, mikä on todisteena erikoislaatuisten olosuhteiden sanelemasta kehityksestä. Huolimatta usein ilmenneistä monistakin eri vaikeuksista, urheilun ja liikunnan aate on osoittautunut elinkelpoiseksi ja 70 vuotta täyttävällä seuralla on tässä työssä oma merkittävä osuutensa.

Ensimmäinen vaihe kesti suunnilleen vuoden Kaukaalla toimivan v.- ja u.-seura Riennon kyläosastona, puheenjohtajina olivat A Hankomäki ja HJ  Mentula. Lyytikkälän Riennon syntysanat lausuttiin vuonna 1918 perustetun Kaukaan Riennon kyläosastona raittiusyhdistys Aamuvalon urheilukentällä kesäkuun 18. pnä pidetyssä kokouksessa. Tarkoituksena oli alunperin Nousu-seuran toiminnan uudelleen aloittaminen. Kokouksen puheenjohtaja oh A Hankomäki ja sihteerinä Tyyne Oikkonen.

Keskustelussa todettiin paikkakunnan urheiluharrastuksille edullisemmaksi em. kyläosastomuoto kuin Nousun toiminnan elvyttäminen. Yhteyttä Kaukaan Riento-seuraan ottamaan valittiin Vilho Sutinen. Jäsenmerkinnässä ilmoittautui 13 naista ja 11 miestä yhteistoimintaan. Ensimmäiseen — tavallaan väliaikaiseen johtokuntaan — valittiin A Hankomäki puheenjohtajaksi sekä Hanna Puustinen, Tyyne Oikkonen, Pekka Sunimento ja Vilho Sutinen.

Vuodet 1920-1931 merkitään aikakirjoihin itsenäisen Lyytikkälän Riennon ja sittemmin Lappeen Riennon, kotipaikkana Lyytikkälän kylä, nimissä.

Keväällä 1931 tehtiin Lappeen Riennon toimesta esitys muille pitäjän alueella toimiville seuroille urheilutoiminnan yhdistämiseksi yhteisessä neuvottelukokouksessa. Kutsua noudatti vain Pulsan Pyryn edustajat. Valittiin kuitenkin erikoinen toimikunta viemään asiaa eteenpäin. Seuraava kokous pidettiin syyskuun 24. päivänä Lappeenrannan sk-talossa. Nyt olivat jo edustettuina muutkin seurat, nimittäin Korkea-ahon Salon-Veikot ja Vainikkalan Veto. Kokouksessa päätettiin, että yhdistetään kaikki em. yhdeksi, koko pitäjän käsittäväksi seuraksi. Seuran nimeksi hyväksyttiin Lappeen Riento, samoin saivat säännöt vahvistuksensa. Alkujärjestelyt jätettiin Karhusjärven kyläosaston hoidettaviksi ja ensimmäinen vuosikokous päätettiin pitää vuoden 1932 alussa.

Vuoden 1932 alusta alkoi yhdistyneen seuran toiminta ja kuten aikakirjat niin vakuuttavat, varsin ripeissä merkeissä. Ensimmäiseksi yhteiseksi puheenjohtajaksi valittiin Vilho Sutinen, A A Aalto sai sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät. Karhusjärven edustajina olivat johtokunnassa Uuno Taika ja Toivo Petman sekä Pulsan Jalo Punkkinen ja Otto Suominen. Varajäseninä olivat Emil Sunimento Karhusjärveltä ja Eetu Nurmiainen Pulsasta. Alkuvuosien toimihenkilöistä mainittakoon vielä Väinö Häkkinen, Erkki Ryynänen, August Topra ja Väinö Vihro.

Vaihe vuodesta 1945 sotien hiljaiselon jälkeen merkitsee vilkkainta, yhä jatkuvaa toimintakautta seuran vaiheissa.

Vuonna 1989 70-vuotisjuhlavuottaan viettävä lähes tuhannen jäsenen seura toimii vireästi nykyisten lajiensa: hiihdon, suunnistuksen, yleisurheilun, jalkapallon ja jääkiekon edistämiseksi ja on valmis vastaamaan urheilun tulevaisuuden haasteisiin.

 

Hiihto

Hiihto oli pitkään tasollisesti Lappeen Riennon valtalaji. Siinä saavutettiin seuran ensimmäiset SM-tason mitalit ja myös ensimmäiset kansainvälisesti merkittävät saavutukset. Nimet Vilho Sutinen, Toivo Rantanen, Tauno Kirves, Martti Lautala, Aarne Hiiva ja Pertti Suhonen, vain muutamia nimiä mainittuna ovat kappale Suonien hiihtourheilun historiaa.

Etenkin sotien jälkeinen aika, aina 60-lukuun saakka, oli menestyksekästä. Niinpä seura vuonna 1947 luokiteltiin maan parhaaksi hiihtoseuraksi lähinnä nuorten hiihtäjien ansiosta. Vuonna 1948 saavutettiin luokituksessa 2. ja vielä vuonna 1956 4. sija.

Karhus j arvelle vuonna 1937 ja Vainikkalaan 1947 rakennettujen hyppyrimäkien ansiosta oli toiminnan painopiste mainittujen kyläosastojen alueilla. Vainikkalasta muodostui myös merkittävä kilpailukeskus. Vuonna 1949 järjestetyt poikien valtakunnalliset talviurheilupäivät, yhdeksät kaksipäiväiset Vainikkalan kansalliset hiihdot, vuonna 1958 järjestetyt Suomen B-mestaruuskilpailut ja parit pm-kisat loivat pohjan kokeneen kisakoneiston kehittämiselle ja olivat seuralle näinä vuosina lähes ainoa tulonlähde.

Vainikkalan mäen lahottua painopiste siirtyi Kanavan kyläosastolle, joka jatkoi kisajärjestelyjen perinteitä kunniakkaasti. Vuonna 1962 yhteistoiminnassa Lappeenrannan Hiihtäjien kanssa järjestetyt SM-hiihdot olivat oiva osoitus rientolaisten järjestelykyvystä ja talkoohenges-tä. Hiihdon poistaminen seuran ohjelmasta vuonna 1967 oli ajatusvirhe, joskin se ilmeisesti antoi tilaa toisen valtalajin, suunnistuksen, voimakkaalle kasvulle.

1980-luvun alussa alkoi Riennon kyläosastoissa kypsyä ajatus hiihdon palauttamiseksi seuran toimintaan. Rientolaisin voimin oli Hanhijärvestä tullut kaupungin hiihdon keskus ja Rinkelihiih-doista kehittynyt yhdet piirin suurimmista kansallisista kilpailuista. Myös Armilassa järjestettiin August Kourulan muistokisoina nuorten Hakki-hiihdot rientolaisin voimin ensi kerran vuonna 1982.

Vuonna 1983 teki vuosikokouksen jatkokokous historiallisen päätöksen, jolla hiihto palasi monien toivomuksesta takaisin Lappeen Riennon ohjelmaan. Alusta lähtien toiminnassa pyrittiin käyttämään itsenäisesti toimivien kyläosastojen resussit hyväksi hiihdon levittämisessä ympäri toimialuetta. Hanhijär-ven ja Armilan lisäksi virisi vilkas toiminta Vainikkalassa, Lyytikkälässä, Korkea-ahossa, Kasukkalassa, Karelia ja Simolassa, joissa kylien talkootyöllä aikaansaamat valaistut kuntoladut takasivat hiihdolle sen perusedellytykset.

Hiihdon käynnistäminen sai myös aktii-vihiihtäjien taholta hyvän vastaanoton ja lähes kaikki seuran toimialueen hiihtäjät siirtyivät Riennon riveihin. Malliksi nuoremmille voitti Pentti K Rantanen.

Heti ensimmäisenä vuonna 1984 hiihdolle SM-pronssin veteraanikisoissa. Sittemmin on Seppo Rantanen kartuttanut SM-mitalitiliä kahdesti ja edustanut Suomea Lahden MM-kisoissa 1989 saavuttaen 21. sijan 15 km perinteisellä tavalla hiihdetyssä kilvassa. Samoissa kisoissa saavutti myös toinen Riennon hiihdon esilläpitäjä Heikki Pusa runsaasti meriittiä toimimalla hiihtoliiton loistavasti menestyneen naisjoukkueen valmentajana. Riennon hiihto on kohdannut uuden nousunsa hyvin pitävin suksin ja odottaa sopii, että Hannu Kaurasen, Matti Laineen, Raimo Merosen ja monen muun Riennon nuorten hiihdon eteen tekemä uhrautuva työ kantaa tuloksellista hedelmää myös tulevaisuudessa.

Suunnistus

Varsinainen suunnistustoiminta Lappeen Riennossa alkoi välittömästi sotien jälkeen. Uuno Oikkonen oli saanut kipinän ennen sotia 30-luvulla suojeluskuntajärjestössä.   Lähinnä Lavolan suunnalta tulivat mukaan Lauri Lohko, Viljo Ruippo, Martti Montonen, Martti Peltola, Sakari Vainikka, Samuli Oikkonen ja pitäjän toiselta laidalta Eelis ja Reino Lyytikäinen. Joukon kasvaessa saatiin ensi kerran   joukkue   Jukolan   viestiin   Uttiin 1953.  Menestys ei alkuun ollut kovin hyvä.  Mutta seuraavana vuonna oli jo menestystäkin,  kunnioitettava  14.   sija. Tässä  joukkueessa   suunnistivat   Martti Peltola, Kalle Niemi, Sakari Vainikka, Pauli Heimala, Samuli Oikkonen, Martti Montonen ja Eelis Lyytikäinen. Martti Peltola yllätti niin hyvällä aloituksella, että jatkaja Kalle Niemi nukkui sikeästi teltassa Peltolan tullessa vaihtoon. Ensi hämmennyksestä selvittyään ja tilanteen tajuttuaan Kalle saatiin toiselle osuudelle.  Kahden vuoden kuluttua saatiin jo sijaluku 12. Se viesti käytiin legendaarisessa Kytäjän korpimaastossa Riihimäen Suunnistajien   isännöimänä.   Siihen   aikaan joukkueita Jukolassa oli satakunta.

Kaikkien aikojen paras rientolaissijoitus Jukolan viestissä on vuodelta 1975 Kankaanpäästä, 9. Siinä joukkueessa suunnistivat Matti Pulli, Ari Torniainen, Esko Turunen, Matti Korpela, Jorma Heimala,  Juha  Heimala  ja  Heikki  Pusa. Riento  on  kerran  johtanutkin viestiä, kun Matti Korpela toi neljänneltä osuudelta viestin   ensimmäisenä   vaihtoon. Vuosi oli 1974 ja kisapaikkana Puumala. Loppusijoitus siinä viestissä oli 23. Parhaat sijoitukset ovat useasti olleet 12-20.

Kansallisissa kilpailuissa alettiin käydä heti, kun niitä ruvettiin järjestämään. Kilpailumatkat 50-luvulla olivat hankalat. Tavallisesti matkustettiin junalla ja määrätyltä asemalta järjestäjät hoitivat kuorma-autoilla kuljetuksen kilpailupaikalle. Nykyisin paikoitustilat määräävät kisapaikan valinnan. Kansallisia on paljon ja omilla autoilla on helppo päästä kilpailupaikalle. Luonnollisesti osanottomäärät ovat moninkertaistuneet. Parhaimmillaan on Riennosta osallistunut kansallisiin vuosittain liki 200 suunnistajaa. Yhdessä kansallisessa kilpailussa saattaa olla 100 rientolaista. Suunnistajien määrä lisääntyi 80-luvun alkupuolella, kun Lauritsalan Kisan suunnistajat siirtyivät Riennon lipun alle. Silloin alettiin saada hyviä viestijoukkueita etenkin vanhempiin ikäluokkiin.

SM-tason kilpailuihin saatiin tuntumaa 1949, jolloin Martti Peltola sai alle 21 v sarjassa hopeaa SSL:n mestaruuskilpailuissa, joka käytännössä oli Suomen mestaruuskilpailu. 1958 Uuno Oikkonen tuli sarjassa H56 neljänneksi. Kultasuoni avautui Uunon voittaessa mestaruuden Ylämaalla 1964. Ensimmäinen viestimitali tuli Paraisilta 1970. Riennon H43 joukkue (Väinö Korpela, Martti Montonen, Eino Korpela) saavutti +30°C helteessä pronssia. Nyt SM-mitalien määrä on 72, joista 29 kultaa. SM-kisojen tulosten mukaan tehdyssä luokituksessa seuramme oli parhaimmillaan kakkosena. Riento on ollut valio-luokan suunnistusseura vuodesta 1973 lähtien.

Riento on järjestänyt paljon kilpailuja. Suurin niistä oli 2-päiväinen "Rinkelirastit", joka junailtiin Kälvelän kylässä yhdessä Suunta-57:n ja LaKin kanssa 1979. Osanottajia oli mm. Uudesta Seelannista ja Sveitsistä. Suunnistajia oli n. 3000 molempina päivinä. Huomattava kilpailu oli myöskin SM-tarkkailu 1986, osanottajia n. 800. Kansainvälisiä OP-rastikisoja on pidetty 8 kertaa. Osanottajia parhaimmillaan 650. Piirinmestaruuskilpailuja on pidetty lukuisia. Kuntoilutapahtumaa "Riento-rasteja" on pidettykesäisin joka torstai jo kymmenen vuotta. Sinä aikana on kertynyt 25.000-30.000 suoritusta.

 

Kansainvälinen toiminta

Kansainvälisiin kilpailuihin ulkomailla ovat osallistuneet sekä yksityiset kilpaili­jat että viestijoukkueet. Ruotsissa järjes­tettävään "Tiomila-viestiin" on osallis­tuttu kymmenisen kertaa. Menestys on jostakin syystä jäänyt vaatimattomaksi. Uusi kansainvälinen kontakti saatiin ke­sällä 1988, kun Tarton Ilves kutsui 16 Riennon ja Joutsenon Kullervon suun­nistajaa suureen 4-päiväiseen kansainvä­liseen "Ilves-viestiin" Etelä-Viroon Vol­gan kaupungin lähellä. Seuramme saa­vutti kohtalaisen hyvän 16. sijan. Mukana oli 600 miesjoukkuetta, joiden jou­kossa kaikki parhaat neuvostoliittolaiset joukkueet Vladivostokia myöten. Rien­non joukkueessa suunnistivat Pekka Kotovaara, Timo Pulli, Raimo Summanen, Jouni Markku ja Hannu Pulli.

Hiihtosuunnistajille tarjoutui kilpailumatka Neuvostoliittoon tammikuussa 1989. Moskovan valtionyliopiston MGU:n ur­heiluseura kutsui yhteensä 15 hiihto-suunnistajaa Moskovan lähellä pidettä­vään kilpailuun, joka oli samalla Neu­vostoliiton mestaruuskilpailu. Kanssa­käyminen Neuvostoliiton kanssa tapah­tuu vastavierailun merkeissä. Tämä tie­tää sitä, että saamme Jukolan viestiin ensi kertaa neuvostoliittolaisia joukkuei­ta.

Kartta

Kartta on suunnistuksen tärkein väline. Kunnollinen suunnistuskartta on pitkä­jänteisen työn tulos. Ennen kuin karttaon valmis, se on vaatinut satoja tunteja maastotyötä ja satoja tunteja puhtaaksi-piirustustyötä. Seuramme ansioitunut kartantekijä on Kalle Kitunen. Hänen ohellaan karttatöitä ovat tehneet Veijo Pusa ja Jukka Salopelto.

Talkootoiminta

Kaikki urheilutoiminta vaatii rahaa. Niin myöskin suunnistus, vaikka onkin puhtaasti amatööriurheilua. Varainhan­kinta vaatii talkootyötä. On istutettu metsää, hoidettu Lappeen raviradan li­punmyynti, on pidetty kirpputoria ja joulupukkipalvelua. Merkittävä tuloläh­de on puffetin pito kilpailutilaisuuksissa. Riennon naiset ovat hoitaneet tämän tulopuolen. Edessä oleva seuramme suunnistushistorian kohokohta Raja-Jukola kesäkuussa 1989 yhdessä Joutse­non Kullervon kanssa vaatii jokaisen seuramme jäsenen panoksen viestin on­nistumiseksi.

 

Yleisurheilu

Yleisurheilu on ollut mukana Lappeen Riennon seuratoiminnassa aina seuran alusta alkaen yhtenä perinteikkäistä ja suosituista lajeista. Seuran edustajia on ollut korkeimmilla palleilla piirin ja Suo­men mestaruuksista taistellessa. Leena Kaarna on edustanut Suomea ja seuraa Tokion olympialaisissa, taistellen olym­piavoitosta maailman huippujen kanssa.

Suurimpana ongelmana viime vuosina on ollut kenttien puute seuran toiminta-alueella eli Lappeen entisen kunnan alu­eella. Seuran toimesta rakennettiin 50-luvulla yleisurheilukentät Simolaan ja Lavolaan, joka oli seuralta huomattava voimannäyte. Nykyisin kenttiä ei voida kutsua toimiviksi yleisurheilukentiksi niiden heikon kunnon takia. Seuran yleisurheilijoiden harjoituspaikkoina on­kin kesäisin toiminut Kimpisen kenttä sekä talvisin Urheilutalon juoksusuora.

Puuttuva oma kenttä ei kuitenkaan ole kaatanut yleisurheilijoiden intoa kehittää omaa osaamistaan yleisurheilun vaikeis­sa taidoissa. Tästä hyvänä osoituksena on seuran nuorten urheilijoiden sijoittu­minen eri lajeissa piirin ja Suomen kär­keen. 70-luvun lopulla Veijo Kiero aloitti urheilukoulutoiminnan Vainikkalassa, Korkea-ahossa ja Kasukkalassa. Myö­hemmin Pekka Rikkinen aloitti urheilu­koulutoiminnan Simolassa ja viime vuo­sina Pekka Parosen urheilukoulu Laurit-salassa on tuonut lukuisan määrän me­nestystä yleisurheilukentiltä. Näiden ur-heilukoulujen kasvatit ovat tuoneet rei­lut viisikymmentä piirinmestaruutta eri lajeissa, onpa mukana muutama SM-mitallikin. Veijo Kiero on toiminut seuravalmennuksen lisäksi Suomen Urheiluliiton Etelä-Karjalan piirin piirikouluttajana.

Yhtenä yleisurheilun kilpailullisista ta­pahtumista oli 1980 Kalevan Kisat, jois­sa Riento oli yhtenä järjestävänä seurana muiden lappeenrantalaisten seurojen kanssa. Samoin Vainikkalan kyläosaston järjestämä Vainikkala-hölkkä on koon­nut satoja hölkkääjiä vuosittain. Viime vuosina seuran yleisurheilu)aostoa ovat johtaneet 70-luvulla Aarne Villanen ja 80-luvulla Martti Oikkonen.

 

Jalkapallo

Jalkapalloa pelattiin Lappeella Riennon organisaation ulkopuolella "Lappeen Liigana" 1950-luvulta lähtien. Liigames-tarin joukkueen pohjalta syntyi mm. Uus-Lavolan Pelipojat.

Virallisesti jalkapallo tuli seuran ohjelmaan vuonna 1971, jolloin muodostet­tiin jalkapallojaosto, lähdettiin mukaan SPL:n sarjoihin sekä jatkettiin "Lappeen Liigaa" seuran organisoimana. Vuonna 1988 Riento pelasi V divisioonassa sijoit­tuen neljänneksi.

 

Jääkiekko

Jääkiekko otettiin seuran ohjelmaan vuonna 1964. Nykyisin seuran kotiottelut pelataan Vainikkalan kaukalossa. Vuonna 1988 seuran joukkue nousi III divisionaan.

 

Lentopallo

Vuonna 1964 lentopallo oli kilpailumie­lessä mukana ensimmäistä vuotta, jol­loin Kasukkalan joukkue kauppias Sep­po Kivistön vetämänä saavutti piirisarjassa 5. sijan. Vuonna 1966 lentopallo oli vahvassa nousussa Olavi Veikkasen johdolla, jolloin piirisarjassa saavutettiin 4. sija. Lisäksi pelattiin kyläosastojen välisenä kaksinkertaisena sarjana viidellä joukkueella. 1970-luvun alussa saavutet­tiin lentopalloliiton IV sarjassa 3. sija ja piirisarjassa pelattiin A-sarjassa. Par­haimmillaan kyläsarjoissa pelasi 10 jouk­kuetta kahdessa lohkossa. Liiton IV sar­jassa pelattiin vaihtelevalla menestyksellä vielä vuonna 1984, jonka jälkeen pelat­tiin V sarjassa kaksi -vuotta ennen toi­minnan loppumista 1987.

 

Pesäpallo

Pesäpalloa pelattiin Lappeella jo ennen sotia lähinnä sk-järjestön organisoima­na. Vahvimmat joukkueet olivat Simo­lassa ja Karhusjärvellä. Sotien jälkeen perustetun, aina Suomi-sarjaan yltäneen, Simolan Siepparien toiminnan tyrehdyt­tyä vuonna 1956 jäi pesäpallo Kanavan kyläosaston harrastukseksi. Sen joukkue pelasi perussarjassa vuonna 1956 ja maa­kuntasarjassa vuonna 1957, minkä jäl­keen toiminta sammui. Simolassa yritet­tiin herättää pesäpallo uudelleen henkiin vuonna 1962, jolloin sen joukkue pelasi perussarjassa. Kokeilu tyrehtyi kuiten­kin yhteen vuoteen.

 

Voimistelu

Voimistelu oli seuran alkutaipaleella yk­si sen valtalajeista, nimenomaan jouk­kuevoimisteluna. Lappeen Riennon toi­mintaan voimakkaasti vaikuttanut Aarne Aalto oli tässäkin lajissa liikkeelle pane­va voima. Hänen johtamansa lähinnä kar hus Järveläisistä koostunut joukkue menestyi myös valtakunnallisissa kilpai­luissa. Myöhemmin voimisteluinnostus laimeni, joskin viimeinen suuri voiman­näyttö oli Suomen suurkisoissa vuonna 1947, jolloin mukana oli 305 rientolaista.